Puu -aiheinen kudonnainen

Suunnittelun lähtökohtana oli puu, "Jokainen puu on yksilöllinen, mutta sillä on paikkanasa metsän kokonaisuudessa".Puut ovat itselleni aina olleet hyvin lähellä sydäntä, niinkuin varmasti useille suomalaiselle. Minulla on paljon hyviä kokemusksia ja kauniita mielekuvia puista. Ensimmäisenä mieleeni tuli pienenpieni, mutta vanha mäntykuva joka kasvaa kesämökkimme lähisaaressa yksin. Toinen ajatus, joka lopulta sai vallan, oli tykkyluminen puu (näin kuvan sellaiseta vilaukselta eräässä kirjassa). Olen pienestä pitäen käynyt pohjoisen hiihtokeskuksissa laskettelemassa jossa tykkylumiset puut ovat suuresti ihmetyttäneet ja viehättäneet hauskalla ulkonäöllään. Halusin suunnitella kudonnaisen äidilleni lahjaksi. Ajatus oli tehdä matto sillä edellisen maton jäljiltä halu kutoa mattoa oli vain kasvanut ja olimme luoneet vahingossa ylimääräisen kalalankaloimen, jonka päätin käyttää pois. Päädyin suunnittelemaan takanedusmaton, jonka päällä voi istua takan lämmössä ja jonka voi muulloin pitää makuualkovin vierellä sängynvierustalla. Mökillämme takka ja makuualkovi ovat samassa tilassa. Tiesin äitini pitävän valkoisesta matosta, joten halusin tehdä valkoisen maton siitä huolimatta että käyttötilanne on melko likaantumisherkkä, materiaaliksi valitsin kuitenkin puuvillatrikookuteen ja toiseksi tekokuitukuteen jotka ovat helposti puhdisdistettavia materiaaleja. Tekokuitukudetta käytin vain saadakseni hieman erilaista kiiltoa ryijynukkiin, kiiltoa kuten lumessakin. Solmin ryijynukat sukkulalla "ompelemalla", jokaisen kerroksen yksilöllisesti osaksi kolmiuloitteista maton pintaa.

Tykkylumipuu on muhkurainen, epätasainen, suuri, veistoksellinen ja valkoinen. Halusin kudonnaisen pinnan muistuttavan tällaisen puun pintaa. Mietin tekeväni pinnan helmipoiminnalla, kunnes näin luokan seinällä lehtileikkeen jossa oli kuva paidasta jossa oli epätasaisen pituisia trikookudehapsuja. Tässä sain idean ryijytekniikan käyttämisestä matossani, tällöin eivät varpaatkaan tarttuisi mattoon kiinni kuten helmipoimitun maton kanssa voisi käydä. Tein kokeiluja pöytäkangaspuissa kummallakin tekniikalla ja päädyin ryijytekniikkaan. Solmin 100 cm leveän ja 60 cm pitkän maton samaan loimeen kuin räsymattoni.

Kutominen ja solmiminen oli suhteellisen helppoa, mutta reunojen tasaisena pitäminenen (pingotinta oli vaikea käyttää paksun ryijyn kanssa)ja tarpeeksi tiukan ja jämäkän lopputuloksen saaminen oli haastavampaa kun kudontakokemusta minulla oli niin vähän. Lopputulos näytti kuitenkin melko hyvältä. Ongelmaksi huomasin että viimeinen hapsurivi ei asetu oikein nätisti osottamaan matosta ulospäin, solmujen suunnasta johtuen. Tekisin ehkä viimeisten rivien solmut toisin päin jos saman työn uudelleen valmistaisin. Uskon maton palvelevan kuitenkin hyvin tarkoituksessaan ja reunimmaisten ryijynukkienkin asettuvan paremmin ajan myötä, ehkä voisin hieman myös höyryttämällä auttaa niitä alkuun.