Viimeksi viestissäni kirjoitin lankatyöt ja huovutus -kurssin lopetustekstin, mutta yhtäkkiä mieleeni muistuikin, että olin sujuvasti unohtanut kirjoittaa kurssimme solmeiluosuudesta... Tässä nyt siis vielä hieman pohdintaa solmilutekniikoihin liittyen.
Solmeiluun tutustuimme ensimmäiseksi makramee solmujen parissa. Itselleni nämä solmut olivat jo suurilta osin tuttuja ystävänauhoista ja avaimenperistä, joita opetin viime kesänä lasten leirillä. Tein kuitenkin kokeiluja eri tekniikoista ja löysinkin yhden itselleni täysin tuntemattoman makramee -tekniikan, kylkiluusolmun. Tämä antoi uusia ideoita ja mahdollisuuksi ystävänauhoihinkin. Oli mukava oppia tämä tekniikka, jota varmasti tulen käyttämään myös tulevaisuudessa mikäli ystävänauhoja opetan.
Makramee on hyvä ja helppo lankatyötekniikka, joka mahdollistaa melko nopeasti esimeksiksi juuri ystäväkorun tekemisen leirillä, välityönä koulussa tai missä vain, jossa aikaa työn toteuttamiseen on rajallisesti. Materiaalia ei myöskään kulu valtavia määriä eikä erikoisia työvälineitä tarvita korujen valmistukseen, joten niiden toteuttaminen ei vaadi suuria rahasummia. Myös poikien olen huomannut yleensä innostuvan makramee tekniikalla toteutetuista ystävänauhoista ja avaimenperistä.
Makramee solmeilussa voidaan hyvin käyttää hyväksi myös helmiä, pikkuesimeitä... luovasti mitä vain keksitään.
Toisen harjoituskerran olin poissa, mutta tutustuin itsenäisesti fransujen valmistukseen ja verkon solmimiseen. Ohjeina käytin tunneilla esitettyä power point -esitystä ja lisäksi seurasin Oulun kädentaitomessuilla kun eräs nainen solmi fransuja. Kyseisen naisen käsissä fransu syntyi kyllä huomattavasti nopeammin kuin itse sitä kokeillessani. Harjoitus tekee mestarin :)
Onnistuin kuitenkin tekemään kokeilut sekä farnsuista että verkosta. Näitä tekniikoita en ennen ollut kokeillut. Itse ollessani koulussa en muista kenenkään tutustuneen solmeilutekniikoista muihin kuin joskus väliharjoituksina ystävänauhoihin. Sekä fransun, että verkon valmistus on kuitenkin vanha perinteinen käsityö ja siksi olisikin tärkeää nostaa se ainakin esille käsityön opetuksessa. Verkkojensolmintataito on ollut erittäin tärkeä ennenkuin verkkoja alettiin teollisesti valmistamaan. Taito oli suorastaan elinehto rannikolla asuneille ihmisille. Myös poikia uskoisin verkon voivan kiinnostaa sen kalastukseen läheisesti liittyvän historian vuoksi. Verkon tekeminen ei ole kovin sukupuolisidonnainen taito.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti