Virkkaus

Ensimmäisellä luennolla käsittelimme virkkauksen perusteita. Kävimme läpi mitä kukin on kouluaikoinaan virkanut ja millä luokka-asteella. Kertasimme virkkauksen perussilmukoita. Eläydyimme tilanteeseen jossa oppilas on opetellessaan uutta taitoa, kokeilemalla virkkausta meille heikommalla kädellä, itse virkkasin siis vasenkätisesti. Homma oli todella haastavaa aluksi, tupisin ja turhauduin, pystyin hyvin samaistumaan virkkauksen ensikertalaiseen. Kokemus selitti kyllä huomattavasti aijeimpia ajatuksiani virkkauksen oppimisesta.

Kokemusta virkkauksen opettamisesta minulla on hieman. Olin Au pairina Englannissa perheessä jonka 12 vuotiasta tytärtä opetin ensimmäistä kertaa virkkaamaan. Ihmettelin tuolloin miten tyttö jo alkumetreillä turhautui hommaan. En tuolloin käsittänyt kuinka haasteellista itselleni niin yksinkertainen ja tuttu tekniikka, virkkaus, voikaan olla. Kielimuuri toki oli myös osatekijänä haastavuudessa. Tytär kuitenkin oppi ketjusilmukan virkkauksen, ja toivonkin, että se joskus vaikkapa voisi olla innoittajana jatkamaan harjoittelua.

Itse olen oppinut virkkaamaan koulussa, aivan alakoulun alimmilla luokilla. Tällöin opettelimme ketjusilmukoita ja virkkasimme pellet. Opettajana toimi luokanopettajamme ja homma oli todella mieluisaa minulle. Aluksi harjoittelimme sormivirkkausta ja sitten vasta virkkuukoukulla. Alakoulun yläluokilla virkkasin kahden lukuvuoden ajan "tiukkoja ja tuskallisia" pitsejä kylpypyyhkeen reunoihin. Tämä koulutyö on jäänyt kamalimpana ja haasteellisimpana mieleeni. Se meinasi vaikuttaa jopa vuosi sitten vielä päätökseen lähteäkö opiskelemeen käsityöopettajaksi vai ei.

Omatoimisesti olen myös opetellut virkkaamaan esimerkiksi suljettua neulosta innostuttuani valmistamaan pipoja. Tuolloin olin ylä-asteella. Pipoja syntyi suuria määria. Innoittajana toimivat lumilautailupiireissä syntynyt innostus virkkaukseen ja paksut(helpot) langat joista syntyi nopeasti persoonallisia luomuksia itselleni, ystävilleni ja isoveljelleni.

Virkkaus, vaikeista koulumustoista huolimatta on nykyisin yksi lempikäsityötavositani. Tämän vuoksi myös harjoitustehtävänä tekemämme harjoitustyöt saivat minut innostumaan.
Ensimmäisen tehtän aiheena oli tehdä Leena Krohnin Näkki -näytelmän lavasteisiin kukka tai koriste. Omana innoittajanani toimi kesällä näkemäni kaunis kiiltävä vihreä koppakuoriainen. Muistelin sen ulkomuotoa suunnittelin virkatun koppakuoriaisen. Olin lopputulokseen tyytyväinen, ei se toki aivan yhtä kaunis ollut kuin tuo näkemäni pieni olento aidanseipäässä, mutta virkatuksi olennoksi aivan veikeä.

Toinen virkkausharjoituksemme oli merenolio. Hain kirjastosta ideoita työhöni ja päädyin valitsemaan mallikseni rauskun. Sen hauska litteä ja pyöreä muoto viehättivaät minua. Ensimmäisessä virkkausharjoituksennani käytin vain sileää tekokuitulankaa, jonka virkattavuus oli todella helppoa, päädyin valitsemaan tähän työhäni hieman erilaisen materiaalin. Leikkasin tummista muovipusseista kapeaa nauhaa josta virkkasin rauskuni pyöreän vartalon. Kasettinauhasta toteutin evät ja pyrstön. Huutokaupasta löytämäni napit päätyivät silmiksi. Lopputulos oli muovinen virkattu rausku. Materiaalina muovi oli melko työlästä virkata, hidasta ja voimia vievää, kasettinauha huomattavasti helpompaa. En suosittelisi aivan aloittelijan materiaaliksi vaikka kierrätysmateriaalina edullista esimerkikis koulukäyttöön olisikin. Myös idea käyttää mielikuvitusta ja kierrättää olisi koulukäsityöhän mielestäni hyvin soveltuva.