Neulonta on tullut tutuksi itselleni alakoulun yläluokilla ja yläasteella. En muista tarkemmin mitä milläkin luokalla teimme, mutta olen valmistanut kouluaikana pyöröneuleena yhdet säärystimet (vaihtoehtona muista olleen myös villasukat), lapaset ja kirjoneuletekniikalla pyöröneuleena pipon.
Suunnittelimme itse kaikki työmme, värit ja kuviot. Säärystimet valitsin varmaankin päästäkseni helpommalla, kuin jos olisin villasukat ryhtynyt tekemään. Lapaset olivat yksinkertaiset raidalliset. Pipossa oli itse ruutupaperille suunnittelemani geometrinen kuvio. Tuolloin kuo pipoa tein, olivat ns. korvapipot muotia, tämä helpotti valmistusta sillä kyseisissä pipoissa ei ole ollenkaan kavennuksia vaan pyöröneule vain ommeltiin umpeen. Olisiko ollu laiskuutta tuokin, että juuri tuon tyylisen pipon valitsin.
Koulussa siis neulonnan perusasiat tuli opeteltua, sukan kantaapäätä lukuunottamatta. Tuon sukanneulollan päätin omasta tahdostani (sukkapulassa?)opetella pari vuotta sitten. Käytin ohjeena 7-veljestä langan vyötteessä ollutta ohjetta ja apuna mummua. Ohje oli mielestäni epäselvä ja siksipä intoni laantuikin kolmen sukan jälkeen. Yksi pari ja yksi sinkkusukka tuli valmistettua.
Ensimmäisen villatakkiprojektin olen myös aloittanut, vielä kuitenkaan valmiiksi sitä saamatta.
Kurssilla tehtäväksemme neuloa neulegraffiti yhdessä ryhmän kanssa. Tämän blogin julkisuuden vuoksi en kuitenkaan voi paljastaa mihin graffittimme päätyi. Garrifi suunniteltiin ja valmistettiin yhteistyössä. Teimme sen sopien ensin sijoituspaikan joka graffitin valmistuttua todettiinkin mahdottomaksi kohteeksi. Uusi sijoituspaikka harkittiin tarkkaan jo valmistetun graffitin asettamien vaatimusten mukaa. Huomasimme tämän harjoituksen sopivat myös oivalliseksi mahdollisuudeksi harjoitella ja kokeilla eri neulemalleja, palmikkoja, helmineuletta, joustinneuletta, pitsiä... Kaksi kärpästä siis yhdellä ihkulla.
Tarinasukkatehtävän tarinaksi valitsin kertomuksen Nooan arkista. Tähän päädyin mielessäni jo kauan pyörineen lastenlaulun pohjalta. Suunnitelmiin yhdinsin arkin, sateenkaaten ja veden. Sukan oheejksi valitsin Hyvä sauma -kirjan ohjeen todettuani -veljestä vyötteen ohjeen epäselväksi. Tämän osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Pääsin kokeilemaan sukkaohjetta, jota mahdollisesti tulevaisuudessa opetan myös oppilailleni. Ohje oli hyvin selvä. Eniten pohtimaan jouduinkin sukkieni ulkonäköä tarinan valossa ja suunnitelmanikin muuttui pitkin valmistusprosessia todettuani jonkun suunnittelemani yksityiskohdan huonoksi. Suunnitteluvaiheessa kokeilin myös värillisten papereiden repimistä ja liimaamista. Tähän kokeiluun päädyin , sillä olen aina kokenut inhottavasti suunnitella asioita kynällä paperille. Näen suunnitelmani aina hyvin selvänä päässäni ja tunnen niiden tuomisen paperille vaikeaksi omilla piirrustustaidoillani. Totta kuitenkin on, että opettaja ei voi pääni sisälle nähdä ja siksi suunnittelu ja luonnostelu paperille on tärkeää erityisesti koulukäsityössä, jotta opettaja voi olla oppilaan apuna ja tukena työn toteutuksessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti